tiistai 9. kesäkuuta 2015

Onnellisuuden pienet kulmakivet

Olen asuttanut uutta kotiani nyt 10 päivää. Ensimmäisen arkipäivän koittaessa, hieman huonosti nukutun yön jälkeen, olo oli sanoinkuvamattoman onnellinen.
Oli koittanut ensimmäinen virallinen kesälomapäivä, joka tuntui maailman parhaalta. Muutama suunnitelma mulla oli tälle päivälle, mutta ajatus siitä että täytyy laittautua, keritä sinne ja tänne -muuttivat hyvin äkkiä mielipiteeni jäädä vain kotiin sohvalle katsomaan sateisena päivä leffoja ja fiksailemaan lopputavaroita paikoillaan.

Pyörin kotia ympäri ja huokailin onnesta. Uuden kodin tilavuus ja pinnat, pyykkikone, astianpesukone sekä induktioliesi on saanut mut hymyilemään koko ajan.
Ensi kerran pestessäni omalla koneella pyykkiä ja sen ripustettuani kuivumaan, laitoin heti pikkusiskolle viestiä miten tällaisesta voikaan tulla niin iloiseksi- enää ei tarvi rampata viereisen rapun pesutuvassa taikka että tiskaamisille on heitetty nyt hyvästit. 
Image and video hosting by TinyPic
Kiireisen kevään aikana ei olla ehditty paljoa nähdä kavereiden kanssa, mutta nyt kun mie oon lomalla, saatiin sovitettua aikataulut yksiin ja pyysin tytöt iltateelle mun luokse. Vaikkei ruokapöytää nyt vielä olekaan, mahduttiin ihan hyvin uuden sohvapöydän ympärille herkutteleman suklaalla, manskoilla, sitruunakakulla sekä jääteellä.

Onnellista fiilistä on pitänyt yllä juurikin ystävien ja serkkujeni näkemiset kaiken kiireettömyyden keskellä. Nautittiin Emilia-serkun kanssa viime viikolla maittava illallinen ja aamusta hifisteltiin cantalopemelonista hedelmäkippo, jonne viipaloitiin kiiviä, mansikoita, banaania sekä melonia. Siihen vielä juotavaksi tein avokado-banaani-mustikka smoothien mantelimaitoon sekoittaen.
Ruoka parhaan seuran kanssa on ehkä yksi täydellisimmistä asioista.
Image and video hosting by TinyPic
Näinä viimisinä viikkoina oon havahtunut, että elämä on tällä hetkellä aika ihanaa. Pienet tekijät, ystävät, oma aika ja aikatauluttomuus ovat vieneet stressin hartioilta ja saaneet nostettua sen aidon hymyn huulille. 
Se, että joudun totuttelemaan keskustan ääniin, heräämään joinakin öinä yläkerran bilettävään naapurin ääniin ja että aurinko on väistynyt monen päivän vesisateen tieltä- ei oo saanut mun hymyhuulia alas. Kunhan on saanut vaan olla lomalla ja hengähtää -riittää tällä hetkellä vallan mainiosti.
Tähän tilaan kun saisi jäädä.
Image and video hosting by TinyPic

2 kommenttia:

  1. Ihana postaus! Sai niin hyvälle tuulelle :) Noihin ääniin tottuu parissa viikossa varmasti ja ehkä naapruin bilettäjälläkin on vaan joku lomahuuma päällä, se kun enimmäkseen osaa jo olla hiljaa. Ja mää niin haluan sun luo käymään! Sitten ehkä viimein osaan ajatella sitä sun kämppänä enkä mun, kun mielikuvissa näen vaan omat (oudot) huonekalut :D

    Oot kyllä ihana <3

    VastaaPoista
  2. Joo niin mieki veikkaan, että kesä on saanut yläkerran hemmon juhlatuulelle ;) mulla on sua jo niin kova ikävä! Toisaata tuntuu että oon tässä alivuokralla, hahah :D mutta kun kaikki huonekalut on omaa, saa ne mut tajuamaan että ei mua olla tästä potkimassa mihinkään pois :D

    VastaaPoista