tiistai 29. huhtikuuta 2014

Kun aihe lähteekin kulkeutumaan eri polulle

Hammock- I can almost see You
Löysin tän ja monta muuta ihanaa kappaletta sattumoisin Spotifyn Deep Focus soittolistalta. Tän biisin aikana alkoi melkein jopa itkettään. Tykkään paljon musiikista, joka nostattaa jotain fiiliksiä pintaan. Tässä kappalessa tunsin kylläkin surua ja se herätti hieman kyynelkanavia. Hassua, sillä olen hirvittävän onnellinen tällä hetkellä. 
Piano ja/tai kitaran säestämät kappaleet ovat sitä ominta mulle, etenkin kun kappale kohtaa huippukohdan ja silloin alan pimputella sormillani läppärin näppäimiä ikään kuin soittaisin kyseenomaista kappaletta. Erityismaininnan saa Keane -bändi. Etenkin heidän ensimmäistä albumia (Hopes and Fears) kuuntelen ja laulan lähes jatkuvasta, vaikkakiin se ilmestyi jo vuonna 2004. 

En kuuntele liiemmin discojytkyä, muuten kuin silloin jos on etkoilemassa/lähdössä kavereiden kanssa ulos. Pidän enemmän sellaisesta rauhallisesta, kepeästä, mukaansa tempaavasta - sekä myös vähän rouheemmasta äijämusasta. :D

Jos vielä yhden hyvän fiiliksen nostattavan biisin saan nostaa näytille, vaikka tää ehkä on jo kulunut, niin Bruno Marsin Gorilla-kappale kohdasta 2:50 saa mut nostaan molemmat kädet ylös, laulaan ja elämään mukana. Pitäis varmaan ottaa videoklippi joskus tästä. Pää nyökkäilee rytmin mukaisesti ja naama vääntelee ihme ilmeitä kun on vaan niin perhanan fiiliksissä. :D

Tämän postauksen ei pitänyt käsitellä mun salaista musiikinarkkua. Lähinnä halusin vähän pohjustaa postauksen kappalevalintaa, mutta tää lähti sitten hieman käsistä. Pidetään tämä nyt vaikka sitten poikkeukselliseti musiikkiaiheisena loppuun asti ja kerron pääsiäisen loppupäivistä seuraavassa postauksessa. En halua sekoittaa kahta asiaa keskenään.
Minkälainen suhde teillä on musiikkiin? Onko teillä soittolistalla edelleen jotain erittäin vanhoja kappaleita, joihin ei vain kyllästy millään?
Itse voin tähän vastasta siten, että silloin kuin elettiin cd-levyjen kulta-aikaa ostin paljon lempi artiestieni/bändien levyjä. Muutamien muuttojeni aikana pakatessani käyn aina läpi sitä mustaa laatikkoa, jossa on jopa ala-asteelta asti kulkeneet lempparit levyt, kuten Nylon beatin, Spice girlsi ja Hansonit( Middle of nowhere). Tästä päästään siihen, että musta on kiva herätä aamulla rauhallisesti jonkun kappaleen tahtiin. Musta on ihana kamalaa kun joillakin sellanen hirvittävän agressiivinen tai sellainen herätysääni, johon herätessä säikähtää ja sydän hakkaa tuhatta ja sataa. 
Mun herätysääni on Hansonien I will come to you. Herään heti ensimmäisten tiukujen kohdalla. Monet aina ihmettelee, miten voin herätä niin nopeasti, etenkin kun mun herätyksen äänenvoimakkuus on niin hiljaisella kuin vain olla.

3 kommenttia: