maanantai 3. maaliskuuta 2014

Hitokseen mukava likkojenilta

Viime viikon lauantaina seitsemän (osaksi) toisilleen tuntematonta nuorta naista tapasivat toisensa kasvotusten. Muutama viikko sitten sain facebookkiini ryhmäkutsun, jonka otsikkona oli Oulun blogitytöt. Siellä oli minulle itselleni neljä tuttua nimeä ja neljä tuntematonta nimeä. Muutama heistä olivat keskustelleen, olisiko mahdollista järkätä pienimuotoinen blogimiitti. Kaksi näistä tytöistä joutuivat jättämään miitin välistä muiden menojen vuoksi, mutta koska suurimmalle osalle tämä kyseinen viikonloppu kävi, onnistui miitin järjestäminen.
Alustavien suunnitelmien mukaan ajattelimme mennä Vanhalle Paloasemalle, mutta koska alettiin paremmin miettimään, ei ensitapaaminen ehkä olisi sittenkään ihan hyvä olla paikassa, jossa saatetaan aiheuttaa aika isoa kälätystä ja salamavalojen välkyntää.
Roosa ja suolakeksit
Otettiin toiseksi suunnitelmaksi suunnata keskustassa asuvien tyttöjen kanssa Ennille taksilla, mutta sitten Essi ehdottikin että hänen siippansa on ottamassa hatkat, joilloin me voidaankin suunnata hänen luokseen. Tämä kävi loppujen lopuksi paremmin kuin hyvin kaikille, sillä Ennillä oli seuraavana päivänä Lontooseen lähtö. Näin ollen Ennin ei tarvinnut ottaa stressiä pakkaamisen lisäksi vielä siitä että kunnon kanalauma on tulossa mölyämään ja vielä töiden päätteeksi Ennin olisi kotiaskareiden tekoa.

Saavuttiin Essin luokse viiden maissa aikalailla jokainen vuorotellen summeria soittaen.Koti oli heti tosi lämpimän oloinen ja rauhallinen, silmä lepäsi.
Emilia ja Enni ilmoittivat ryhmäkeskustelussa tulevansa hieman myöhässä, joten laiteltiin siinä odotellessa tuomiamme tarjottavia esille, sihautettiin siiderit ja alettiin jo hieman vaihdella kuulumisia. Tyttöjen saavuttua syy myöhästymiselle sai itseni pohtimaan, suhtautuisinko asiaan itkien vai nauraen. Emilian kengän korko nimittäin katkesi, tai nitkutteli, joten käveleminen oli ollut aika varovaista ja hidasta tästä syystä :'D
Tytöt antoivat neuvon, että vaikkei ostokuittia nyt sitten kuitenkaan ollut tallella, kannattaa silti käydä näyttämässä suurin piirtein vastaostettuja kenkiä liikkeessä. Vaikkea rahoja saisi takaisin, ainakin voi antaa reklamaatiota laadusta ja kestosta.

Kun tästä episodista oli päästy. Saatiin nostettua loputkin tarjottavat meidän nyyttäripöytään. Sen jälkeen otettiin pakolliset kuvat tarjottavista ja keräännyttiin antimien ympärille. Podin omista macaroneista kamalaa häpeää niiden ulkomuodon vuoksi, mutta onneksi se ei tyttöjä haitannut päinvastoin ne upposivat hyviin suihin. :) Maltahan Julia, tuun laittaan ohjeen kyllä tänne. ;) Tarjottavat olivat kyllä niin hyviä, etenkin Annan tuomat muffinssit, joita söin jopa kaksi en tiiä jäikö joku ilman. :D
Vaikka housun nappi pitikin avata jossain vaiheessa, ei se tapaaminen mennyt kuitenkaan ihan vain mässäilyksi. Kukin kertoi vuorollaan itsestään, mitä opiskelee/missä on töissä ja lopulta mentiin aika henkeviin. Musta parasta tässä oli juurikin tuo avoimuus ja rohkeus tuoda itsestään asioita, jotka olivat melko henkilökohtaisia. Tai juuri sellaisia, joita pohdittiin kehtaisiko mainita asiasta blogissa. "Minkä nettiin laittaa, ei sitä saa pois" -oli pieni perusta asioille.
Loppupeleissä mitä enemmän silmäpareja blogia seuraa, sen vähemmän kirjoittaja uskaltaa ammentaa henkilökohtaisesta elämästään. Mielummin jakaa turvamielisesti pintapuolisia asioita, jotka eivät satuta kuitenkaan ketään.
Kello alkoi lähentyä aika nopeasti kymmentä ja soitinkin itselleni kyydin. Tytötkin alkoivat miettiä mihin lähtisivät jatkamaan iltaa. Itselläni oli sunnuntaipäivä töitä, jonka vuoksi en lähtenyt enää minnekään riekkumaan-vanha kun olen. :D
Viriteltiin Emilian kanssa kamera ja jalusta valmiiksi yhteiskuvia varten. Tuumittiin, että ehkä olisi ollut hyvä ottaa ne yhteiskuvat heti melko alussa kun kaikki olivat skarpimpia. :D No saatiin me muutama onnistunutkin otos tallennettua. :)
Ylh.vas. Emilia ja Roosa
Alh.vas. Enni, Julia, Essi ja Anna

Mun osalta ainakin ilta oli tosi kiva. Jännä, että en jännittänyt yhtään nähdä näitä tyttöjä vaikka Roosasta, Juliasta ja Essiltä mulla ei ollut ennakkoon mitään tietoa. Roosa näytti hirveän tutulta ja mietin koko illan mistä mie sen tiiän. Sitten myöhemmin palaset loksahtivat kohdalle. Roosa oli ollut mun serkun luokalla ja olin nähnyt Roosan muun muassa serkun konfirmaatiossa ja lopulta kysyin että ootko SE Roosa, joka on ollut irc-galleriassa, sillä mulla tuli seurattua silloin tällöin sun kuvia, koska ne oli niin hienoja. Tästäkin on kuitenkin aikaa ainakin se seitsemän vuotta. :D
Pieni on tämä maailma.

Kiitos tytöt 

8 kommenttia:

  1. Heei tästähän tuli tosi hyvä postaus! Kivasti kerroit illasta :P Huh mullakin vielä tämä operaatio edessä päin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heei, kiva ku siellä päin tykkäillään. :) Tsemppiä kirjotuksen tekemiseen ;)

      Poista
  2. Mie romahaaaan miten ihanasti kirjotettu! :) paljon paljon mukavampi lueskella nyt teidän kaikkien blogeja kun tietää vähän enemmän kukas siellä kirjotteleekaan ;) olit kyllä niin söppänähöppänä, 150cm täynnä positiivisuutta;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. HAhaha, kyllä tuo Putous-läppä tarttuu niin oikeeseenki elämään. xD Voi että Julia! Kiitos ihanasta palautteesta. <3 Mustaki on paljon kivempi seurailla teitä, kun tietää paremmin lähtökohdat jokaisesta. :)
      Ja hei, mihin ne 3,5cm jäi? ;))

      Poista
  3. Voi ihana heidi, miten kivasti kirjoitettu ♥! Olit kyllä niin ystävällinen ja lämmin! Ootan että nään sut uudestaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Emilia! :)Niin mukava kuulla ^^, Sieki olit niin ihana, iloinen ja hauska! :D Pitää nähdä piakkoin :)

      Poista
  4. Ihana postaus pieni 153-senttinen lajitoverini! <3 hahah mä en kestä tota galleria-juttua! Niin pieni maailma :')

    VastaaPoista