keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Kuukauden kuluttua

Josefiina 

Eilen illalla nukkumaan laittaessani tajusin, että tasan kuukauden päästä mittarissa värähtää taas uusi numero. Viime vuoden ikäkriisi oli kyllä se pahin, mitä olen koskaan kokenut. Poistin epätoivoisena facebookista syntymäaikanikin, jottei kukaan vaan onnittele. Loppujen lopuksi iltaa kohden alkoi tätien ja serkkujen onnitteluviestien jälkeen muutamat muutkin kaverit kirjoittamaan seinälle, joten mun suunnitelma ei aivan toteutunut.

Ihanat Jenna ja Terhi pitivät mulle päivää ennen synttäreitä yllärikekkerit, joiden jälkeen Terhi jäi vielä yötä tän vanhuksen luokse. Se kyllä kieltämättä helpotti seuraavaa päivää ja päivä tuli otettua vastaan ilman draamaqueen maneereja hyödyntäen.
Synttärien viettämisen päätin lopettaa pari vuotta sitten sen jälkeen, kun olin aikonut pitää minun ja kämppikseni luona ystäville pienet kakku-kahvittelut, joihin loppujen lopuksi kukaan ei päässytkään. Kämppikselläkin oli juuri sinä päivänä luokkakaverinsa valmistujaiset. Eräskin luokkakaverini perusteli tulematta jättämisensä sillä, että oli juuri tullut lääkäristä sormi paketissa ja että jos sinne juhliin ei tuu ketään, vaikuttaako hänenkään.. Joo ei terve. Eihän se kannata todellakaan jos ei oo muita. Nostampa itelleni tässä maljan. Kakun meinasin heittää sillon jo roskiin, mutta jätinpä ihan omaksi kiusakseni sen jääkaappiin, jota tuli sitten syötyä kämppiksen ja parin tutun kanssa seuraavana päivänä.

Se jätti kyllä sellaset arvet, etten kyllä aio enää mitään juhlia juhlia. Katsotaan sitten uudestaan kun mittarissa välkkyy rautaiset 80-vuotta.
No nyt loppu synkistely- katsotaan ensi kuutta sitten uusin silmin. ;) Kuitenkin ne on vaan numeroita mitä tulee. Pitää mielummin katsoa sitä sisältöä ja millaiseksi ihmiseksi on kasvanut vuosien varrella. :)

12 kommenttia:

  1. Voi eikä miten typerästi sanottu sinun luokkakaverin suusta. Siis voiko joku oikeasti sanoa noin?? Aika todella loukkaavaa ja pöljää :( Urpoa toimintaa sanon minä! Ja ihan sama vaikka ois molemmat jalat paketissa, niin voi sitä silti tulla. Järjestely kysymys. Mullakin valitettavasti kokemusta tuosta, että ei päässyt vieraita paikalle juhliin. Nimittäin kun järjestin valmistujaisjuhlat kavereille. Täytekakku oli tehty ja muut tarjottavat myös, niin kappas pääsikin vaan yksi tulemaan. Eipä siinä auttanut kuin pyytää tuttuja syömään, kun en viittiny roskiinkaan heittää. Pidettiin sitte sukulaisille erikseen juhlat joihin taisikin päästä kaikki kutsutut. Mutta hei sullakin varmasti vielä monia kivoja juhlia tulossa! :) Niin kuin sanoitkin, että synkistelyt sikseen ja eteenpäin. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se vielä mainittakoon, että tää tyttö on mus kuusi vuotta nuorempi, joten menkööt nuoruuden piikkiin...
      Onpa ikävää että sulle on käyny myös noin. Synttärit nyt on kuitenki joka vuosi, mutta valmistujaiset voivat olla jollekin vain kerran elämässä :/ <3
      Kiitos Anna, piristit kommentillasi<3 ihanaa, että nähdään lauantaina<3

      Poista
    2. Ai no sitten. :D Laittaa sitte iän piikkiin, kun hänelläkin vielä paljon opittavaa. Mutta niin ihana kuulla, että piristin. <3 Mukavaa taas nähdä! Ylihuomennaaa :)

      Poista
  2. eikää :( Tuli paha mieli sun puolesta, kun luin tuon. Oon silti sitä mieltä, että sun pitää järjestää jatkossakin juhlia, en usko, että toiste kävis nuin, vaikka sitä varmasti pelkääkin! Mää kriiseilen mun iästä ja siks järjestän aina juhlat,että siinä vanhentumisessa olis edes jotain hauskaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin mulla muutenkin aina ahistaa olla se huomionkeskipiste. pitää vastata musasta- miellyttäähän se suurinta osaa, ja niih. Mielummin jaan sen huomion jonkun toisen kanssa, kuten kun pidettiin pikkusiskon kanssa yhteiset valmistujaiset. :)

      Poista
  3. Voi ei! Aivan todella tyhmästi ja törkeästi sanottu! Aina ei voi kyllä todellakaan ymmärtää :0 mut todellakin synkistelyt sikseen ja eteenpäin ;)♡ varmasti sulle on edessä vielä paljon kivoja tapahtumia ja juhlia :) ja ikäkin mitä parhain ♥

    VastaaPoista
  4. Mullakin alkaa olemaan jo vähän ikäkriiseilyä kun tänä vuonna tulee 24 vuotta täyteen.:o Mutta sanoit kyllä hyvin, että ne on vain numeroita. Ja ehkäpä tässä tosiaan on jotain oppinutkin ja kasvanut siinä samalla.:) Hauska tuo kakku, onneksi et nakannut menemään.:)

    VastaaPoista
  5. Voi Heidi, kun mullakin pukkaa ikäkriisiä nyt kun täytän 25! Sitä tyhmästi kelailee, että miten aikuset käyttäytyy ja puhuu jne. vaikka eihän sillä oo väliä. Ihan kuten säkin tässä postauksessa toteat. Miksipä ikääntyminen tarkottas, että pitäis muuttua. Pöh! :) Ja kun oon aika babyface, niin sekin on tuottanu päänvaivaa, muut kun sitä jatkuvasti ihmettelevät. Olen varma, että tulevaisuudessakin koen lapsellisia "nyt mulle karkkia!"- kohtauksia sun muita :D Enkä aina tiedä missä joku maa sijaitsee tai mitä joku sivistyssana tarkoittaa, mutta jätetään se pätijöille.
    PS. luen ahkerimmin sinun blogia :) kiva juttu, että keksit kirjoitettavaa arjen asioista. Itse kirjoittelen lähinnä sitten, kun tapahtuu jotain erityistä.

    VastaaPoista
  6. Nuorihan sinä vielä oot! Ja täällä kans yks, jonka kutsuille, olipa synttärit, ihan illanviettoa vaan tai mitä vaan, ei tuu ikinä ketään.. Pari kertaa kun väkisin yrittää saada kavereita käymään turhaan, niin eipä paljon kiinnosta enää pitää mitään juhlia. Syön vaikka kakkuni mieluummin itse, jos ei seura kiinnosta. ;)

    VastaaPoista