tiistai 8. lokakuuta 2013

Treenaus vei mukanaan


Reilu kuukausi sitten allekirjoittanut oli edelleen sitä mieltä, ettei tule ikimaailmassa astumaan yleisiin uimahalleihin eikä varsinkaan kuntosaleille. Ihmiskammoisuus ja suurimpana esteenä astua kyseisille paikoille oli oma epävarmuus/-mukavuus, jossa vertaa itseään koko ajan muiden kroppaan.
Elokuun lopussa rakas ystäväni Terhi laittoi juurikin oikealla hetkellä viestin, aikovansa hakea minut aamulla salille ja jonka jälkeen menemme vesijuoksuun. Herranen aika, ajattelin. Olin juuri sinä päivänä surkutellut sitä, miten epäterveellisesti olin syönyt ja mitä herkkuja olin ämpännyt. Pahan mielen ja olotilan aikaansaadessa päätin (taas kerran) ottavani itseäni niskasta kiinni ja aikovani kiinnittää parempaa huomiota ruokapuoleeni. Aloin myös miettiä, kuinka saisin tehostettua aineenvaihduntaani sekä liikunnallista passiivisuuttani. Olen aiemminkin sanonut etten ole saanut lenkkeilykipinää Oulussa asuessani. Tiedän yhden mukavan lenkkireitin, joka on 7 kilometrin mittainen, mutta en käy sillä tiellä kuin harva kerta. Kotona Rovaniemellä monille tutuille suoraakin suorempi lenkkireittini on tylsä, mutta itselleni se on haastava sen pituuden ja jatkuvuuden vuoksi. Voin päättää koska vain milloin käännyt kotiinpäin takaisin. Välillä koko reitin pituudeksi tulee 8 ja parhaimpina kertoina 18km. 

En kuitenkaan häkeltynyt Terhin viestistä, vaan päätin ottaa sen uutena haasteena itselleni. Kävin ostamassa itselleni uuden uimapuvun, sillä en viihdy bikineissä. Huomasin ottavani tosissani Terhin viestin siinä määrin vaikka en ollut laisinkaan varma jäisikö tämä vain yhdeksi kerraksi.
Olin kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että urheilemaan lähtiessä varusteet on oltava edes puoliammattilaiset.

En omistanut sillä hetkellä salikenkiä/juomapulloa/pukukaapin lukkoa jne. mutta sain Terhiltä ensialkuun lainaksi salikengät sekä laitoimme samaan kaappiin treenikamamme salilla. 
Ensimmäisen aamusaleilun jälkeen heräsin tyhmästä ja lapsellisesta unestani. "Täähän on kivaa! Mitä mie oon tässä oikein pelännyt?" Salilla käyminen aamulla on siitä syystä vielä kivempaa tällaiselle ujostelijalle, ettei siellä ole kuin muutama muu puhisemassa ja huhkimassa, joten vapaus siirtyä haluamiinsa laitteisiin sujuu helposti eikä tarvitse odotella kuinka kauan toinen tekee omaa sarjaansa kyseisessä laitteessa.

Salilta ajoimme Raatin uimahalliin, pulahdimme vesijuoksijoille tarkoitettuun altaaseen muutaman muun joukkoon ja mulla oli mielettömän kiva olo. Se että tulin samana päivänä toiseen itselleni epämieluisaan paikkaan tuntui huikealta voitolta. Osasin nauttia, enkä ajatellut ollenkaan altaasta noustuamme tuijottaako joku silmät vinossa. Jokainen sanoo ettei muilla kiinnosta toisen ulkonäkö, mutta se joka niin sanoo valehtelee. 

Joka kerta kun olemme treenanneet Terhin kanssa yhdessä, olen kuntoilun päätyttyä kiittänyt Terhiä, että sai tämän kovapäisen näinkin helposti ja kivuttomasti mukaan. Kiitin myös siitä, kuinka kiva oli treenata yhdessä ja miten tämä on lähentänyt ja tuonut yhteen meitä kiireisiä työläisiä. 

Pari viikkoa olen joutunut kohtaaman salin ilman tukihenkilöäni ja vaikka ensikerta pelotti, selviydyin siitä eikä sen jälkeen ole ollut yhtään niin kamalaa treenata yksin. Kaksin on siitä syystä kiva treenata, että voi tsempata ja kannustaa toista sekä vaihtaa kuulumisia. Ja ilman Terhiä en tiedä kuinka tylsäksi mun loppuvuosi olisikaan menossa. Mulla ei olisi varmaan muuta kuin työ,työ ja työ ja siinä sivussa vähän kavereiden näkemistä. :/ Oon kyllä hurjan iloinen siitä, että täysin puskista tullut uusi harrastus on saanut mun silmät avartumaan ja miten paljon reippaampi oon.

Satsille liittyessäni liittymispakettiin kuului personal trainerin saaminen. Hänen kanssaan on kolme näkemistä 8 viikon aikana. Ensimmäisellä kerralla laadittiin kunto-ohjelma, katsottiin laitteet ja liikkeet läpi, jonka pohjalta alan treenata kuluvilla viikoilla.
Tänään oli toinen tapaamiskerta. Kävimme kunto-ohjelmaani suullisesti läpi ja kerroin mikä liike on tuntunut eniten, mikä epämukavimmalta jne. Päätimme tehdä tänään alaraaja treenin ja voi että oli mielettömän hyvä rääkki. Ensimmäinen kerta kun ihan kunnolla puhkuin ja olin askelkyykyt painojen kanssa kumahtaa lattialle sarjojen päätyttyä. Hymyissä suin olin koko treenin ajan ja mielettömän hyvät tsempit ja kannustukset antoi mulle lisää virtaa. Kun S kertoi treenien olevan tässä, olin yllättynyt että joko nyt tämä loppuu. Olin ihan maitohapoilla mutta olisin voinut jatkaa ja jatkaa. :D

Mulla oli pientä hiihtämisaskelta töissä ja kauhukseni odotan huomispäivää, sillä oon tuplavuorossa koko päivän ja tällä hetkellä mua ei naurata. Toivottavasti pystyn kävelemään. :D Kuukauden päästä odotan jälleen innolla sekä kauhulla millaiseen vatsalihasrääkkiin S mun haastaa.

Minkälaisia kuntoilijoita siellä ollaan? Yksin vai ryhmässä? Salilla/ryhmäliikunnoissa/luonnossa liikkuvia? Mikä teitä motivoi? :)

1 kommentti:

  1. Loistavaa! :)
    Ehdottomasti yksin yhdessä. ;) Siis salilla mielellään yksikseen tai just kaverin kanssa. Ryhmäliikuntatunnit ei oo yhtään mun juttu, mutta joukkuelajit taas sitten onkin. Oi niitä vanhoja kultaisia aikoja...pesä- ja jalkapallon pelaamisen riemua.

    Nelijalkainen kaveri motivoi liikkumaan, ja samoin iän myötä tulleet "paineet". =D Liikkuminen on hyvä stressinlievittäjä.

    <3 IS

    VastaaPoista