lauantai 21. syyskuuta 2013

Pari sanaa kiitollisuudesta

   Snow Patrol- The lightnig strike   
Mitäs tänne kuuluu?

Viikko alkaa mun osalta olla lauantain työpäivän jälkeen pulkassa. Töitä viikossa on ollu mukavasti kuusi päivää, eikä mulla ole siitä mitään huonoa sanottavaa sillä päivät eivät ole hirveen pitkiä, mutta sitäkin työntäyteisiä. Itseasiassa tän viikon piti olla aika löysä, mutta sainkin pari extravuoroa torstail- ja pernjantai illalle.
Image and video hosting by TinyPic 
Veera tuli kylästeleen mun luokse Rovaniemeltä tiistaina ja lähti torstaina. Harmitti toisaalta että otin työvuoron lähtöpäivälle, sillä keskiviikkona mulla meni myöhään töissä joten torstai oli ainoa päivä, jolloin oltais ehitty tehdä kaikkea. Onneksi Veera ei ollut pahoillaan, sillä mun työvuoro ei alkanut niin aikaisin kuitenkaan.

Keskiviikkorääkin jälkeen oli ihaninta palata kotiin, sillä Veera ja Emma olivat sytytelleet tuikkuja ympäri asuntoani parveketta myöten sekä hankkineet viinit, juustot, hedelmät, ruissipsejä pippurituorejuustotäytteillä sekä tummaa suklaata. Palahan siinä oli nousta kurkkuun, kun itse sai sen ainutlaatuisen kerran jotain näin ihanaa ja täysin yllätettynä. Tytöt haluski juuri siksi panostaa tarjoiluun, kun itse aina jaksan häärätä tarjoilun eteen. :') Veera oli vähän huolissaan kuinka paljon mulla on noita kuuden päivän työpäiviä, mutta vannotin pitäväni työtahdista.
Image and video hosting by TinyPic 
Töissä on niin mukava ilmapiiri ja mulla ainakin vaikuttaa kaikkein eniten lähteä töihin työtovereiden vuoksi. Kolme vuotta sitten työharjotteluni ensimmäisestä päivästä lähtien pääsin porukan juttuihin heti mukaan ja mut otettiin tasavertaisena työntekijä joukkoon työskentelemään. Vuosi sitten, kun valmistuin kokiksi sain puhelinsoiton ja minut haluttiin heille töihin. Olen niin intoa täynnä tästä syksystä, vaikkakin kahvilan uudet muutokset ovatkin vieneet minua ylitöihin. En ota siitä kuitenkaan stressiä tai koe/tunne mitään uupumusta. Liian tunnollisena olen parina kertana kuulla, ettei mun tartte jynssätä kaikkia paikkoja täysin priimakuntoon, vaan aamulla tulevat voivat aivan hyvin esim. viedä astiakärryssä olleet puhtaat astiat paikoilleen.
Mie kun ajattelen sen aina niin että kuinka tympeä musta ois tulla aamusta töihin, kun vastassa odottaa omien työtehtävien lisäksi altaassa likoamassa olevat pakit (isot vuoat), joita pitää alkaa laittaa ensimmäisenä koneeseen jne.

Palatakseni vielä työssäoppimisaikaani, eniten musta tuntui hyvältä lähtiessäni aina päivän päätteeksi kotiin kuulla kiitokset tästä päivästä. Se sai mut tyytyväiseksi ja että osaan tehdä oikeita asioita tässä paikassa. Lähes tulkoon joka päivä työkaveri sanoi mulle että "alahan kalppia jo, sun työaika loppui.". Huomaamattani jäin aina hieman ylitöihin. Halusin antaa kaiken ja lähteminen viimeisenä päivänä tuntui oudolta.
Tänään erityisesti oli mukava kuulla työkaverin sanovan, kuinka häntä oli ottanut koko päivän päästä ja toivoi mun jo saaapuvan töihin, sillä oon aina hyvällä tuulella. Hymy ja positiivinen asenne kuulemma tarttuu ja auttaa jaksamaan loppupäivän. :)
Image and video hosting by TinyPic 
Tänä syksynä olen aikonut ottaa tavotteeksi sanomalla aidosti kehuja ystäville ja tutuille, sillä kohteliaisuuksia sanotaan tässä maassa aivan liian vähän eikä niitä voi sanoa koskaan liikaa. Parhaimmilta ne tuntuvat, kun sen sanoo täysin yllättäen eikä aina vain silloin, kun toisen mieli on apea. Niinpä olen jo kirjoittanut serkun maantiedon vihkoon  sivun mittaisen kiitosviestin kuinka tärkeä ja ihailtava tyyppi hän on, laittanut muutamille tekstiviestejä sekä aivan kasvotusten kiittänyt ystävyydestä, tuesta, avusta sekä ennen kaikkea siitä kuinka tärkeiksi ovat tulleet mulle. Pari kertaa mun haluttanut sanoa täysin tuntemattomille, kuinka kivat vaatteet esimerkiksi hänellä on. Kadulla siihen en oo oikein uskaltanut vielä ryhtyä, mutta töissä kassalla ollessani saatan kehaista jonkun kivaa lompakkoa, joka on tehty karkkipapereista.

Elämä on liian lyhyt pantatakseen asiat sisälleen. Hyvät sanat ja teot, pienetkin sellaiset ovat tärkeitä. Muistakaa jakaa iloa.
Loppusanojen jälkeen huomasin, että taidan olla näköjään aivan väärällä alalla. Alan hakea heti ensi maananaina saarnaajaksi.

1 kommentti: