perjantai 16. elokuuta 2013

" Sait ylipuhuttua!"

Saavuin Ouluun tänään ja ihana Anne oli mua asemalla vastassa. Kotiini kuskattua, iso määrä ilmaisjakelualehtisiä tulvi ulos avattuani ulko-oven. Päästyäni sisään ja selattua 2 viikon postin läpi (tosin ihanainen Emma oli aiemmin viime viikolla käynyt katsastamassa postini ja kastelemassa kukkani), puhelimeni soi ja kukas siellä olikaan; Anne.

Anne pyys mua lähteen ostoksille ja muistinkin tänään olevan Korttelihaipakka. Ties vaikka löytäisin itselleni viimein pyörän, tai syystakin tai jotain muuta mukavaa. Siispä lähdin samantien kävelemään keskustaan. Onneksi otin sateenvarjoni mukaan, sillä juuri päästyäni Ainolan puiston keskiväliin, alko ripsiä ja hetkeä myöhemmin taivas ratkesi! Olin niin onnellinen varjoni alla ja säälin takaa tulleita pikkutyttöjä, jotka pyöräillessään ohitseni kirkuivat kastumistaan. :D Rapakkoa alkoi syntyä heti ja sainkin osakseni roisketta pohkeisiini asti. Päästyäni keskustakupeeseen, sade lakkasi ja arvatkaa hävettikö kävellä tietäen että lahkeet on ehkä vähän kuraiset tai ainakin märät. Mie nimittäin näin sut Jarno kävelemän mun eellä, mutta en sitten siinä ohittaessani viittiny kääntyä katsomaan taakseni moikkaamaan sua, ihan näitten lahkeitten takia. :D
En toisaalta tykkää mistään alehäppeningeistä, kuten hulluista päivistä. Porukkaa on ihan liikaa liikkeellä ja kaikki valuu eteenpäi niin hi-taas-ti. :D En sano sillä että olisin kärsimätön, mutta eikö voi vaan mennä eteenpäin?
Tehtiin treffit Annen kanssa Stockan urheilupuolelle, jonne Johannakin tuli. Kierreltiin siellä tytöille urheiluvaatteita ja siirryttiin etsimään kerroksen toiselle puolelle mulle takkeja. Kun mitään ei löytynyt, lähdettiin Viman (jossa tytöt kuolaili teko-täytekakkua) kautta Micksiin ja sieltä Anttilaa kohti.
Takkia ei löytynyt, mutta Anttilaan päästyä etsin myyjän ja kysyin olisiko heillä yhtä objektiivia. Siinä rupateltiin ja Anne kysyi pyöristynein katsein (Johannan puhuessa puhelimessa ja täysin missaten koko homman) voiko objektiivit olla oikeasti tuon hintasia. Myyjä selitti valokuvaukseen uppoavan paljon rahaa ja objektiivien tulevan jopa kalliimmaksi kuin itse kameranrungon.
Siinä sain testata objektiivia minun kameran vastaavaiseen runkoon ja ihailin objektiivia. Hetken päästä myyjä kysyi, laitetaanko tämä pakettiin, johon vastasin "Juu, laitetaan. Sait ylipuhuttua!"
Nyt on Canon-perhe kasvanut jälleen uudella pienokaisella. :)
Tasan kaksi vuotta sitten, kun mentiin Jennan kanssa samaisille haipakoille, tein viimeinkin sen ratkaisevan päätöksen ja ostin järjestelmäkamerani hyvillä alennuksilla Anttilasta. Viime elokuussa taasen ostin 50mm objektiivin, sekä samalla uv-suodin. (Uv-lsuodin asetetaan linssin päälle, joka suojaa objektiivin etulinssiä ja poistaa haitallisen uv-säteilyn. Poistaessaan ultraviolettisäteilyä, se saa aikaan kuvien väreistä puhtaampia. Suodin suojaa objektiivia myös naarmuilta ja lialta. Tämä ehkäisee sen, että jos vaurio sattuu, on helpompaa ja halvempaa ostaa uusi suodin kuin kokonainen optiikka!) Sikspä päätin ostaa tälle uudelle pienokaiselle, joka on kylläkin näistä kaikista isoin, oman linssin suojuksen. :) Joten eikö tää "kerran vuodesssa"-tahti ole aivan kannattava? :) Ensi vuoden haipakkaa odotellessa. :D

Jep, taisi käydä niin etten tänäkään vuonna hankkinut itselleni sitä pyörää. Jospa parempi onni ensi keväänä?
Ostosreissun jälkeen oli aika kova nälkä ja niinpä lähdin kävelemään kotia kohti, poiketen ruokakauppaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti