maanantai 26. elokuuta 2013

Kirppispäivä


Lauantai oli päivä, kun tuli silitettyä useampi tunti kirppisvaatteita sunnuntaipäivän blogikirppistä varten. Aloitin aamun aika rauhallisesti syömällä aamupalan ja lakkaamalla kynnet. Pian olikin viimeisten kirppisvaatteiden vuoro hypätä pyykkikoneeseen ja sen jälkeen alkoi monen tunnin silitysrumba. Taisin saada tästä osasta mitan täyteen nyt ainakin joksikin aikaa.

Kellon lähestyessä uhkaavasti 20:tä, ruikutin M:lle whatsappissa kuinka silittäminen on ihan hanurista ja että seuraavaksi alkaa hintalappuihin kirjottelu ym. M kysyikin tarvitsenko apua ja että voisiko jäädä samalla yötä, sillä muutoston myötä Maria lupatui mulle myyntiapulaiseksi. Olin helpotuksesta huojentunut saadessani apua ja että kyyti torillekin järjestyi loppujen lopuksi. 

Ennen puoltayötä ikeakassit oli pakattu. Jätettiin rekkiin tulevat vaatteet yöksi roikkumaan hengareihin, jotteivät ne rypisty ja aamulla nätisti taitettaisiin ne kassin päälle. Mie hyppäsin vielä suihkuun ja puolikuolleena raahauduin jo melkein unessa olleen M:n viereen. Peiton alle käärityneenä vannoin itselleni, ettei musta ikinä tule silittäjää.

Sunnutaiaamuna kello herätti seitsemältä meidät. Nousin ylös keittämään teet ja kahvit ja nappaamaan aamupalan nopsaan, jonka jälkeen laitettiin ittemme. Kahdeksan aikaan luokkakaveriki soitti lähtevänsä tulemaan, joten nosteettiin kamat hissiin ja hypättiin kyytiin. Poikettiin mutka Teboililla, josta M haki kahvia, Pantteri-karkkeja ja mulla kivennäisvettä.

Saavuttiin torille ennen puolta yhdeksää ja aikalailla kaikki myyjät olivatkin jo laittelemassa pöytiään. Meillä meni M:n kanssa valehtelematta ehkä alle 10 minuuttia kun oltiin laitettu pöytäkuntoon. Aikaa säästi paljon se, että hengarit olivat jo itsessään paikallaan, jolloin vaatteet ei tarvinnut kuin nostaa rekkiin roikkumaan. Ennen yhdeksää vilpoisesta ilmasta huolimatta ostajia alkoi jo saapua ja kauppa käydä.

Lopulta monen pienen kurkinnan jälkeen, aurinko jäi lämmittämään meitä puolenpäivän aikaan ja silloin oli hieman tukala olla neule päällä. Yhden aikoihin molempien vatsojen kurniessa ehdotin voivani hakea meille suolainen pannari puoleksi Pannukakkutalosta. Samalla pääsin moikkaamaan kesäpestini aikana tutuksi tulleita työkamuja ja vaihdettua kuulumiset. Putsattiin pöytä kahden jälkeen, pakattiin muutama vaate kassiin ja lähdettiin pois. Kävin myös kiertelämässä muiden pöytiä läpi ja löysinkin söpön Pentikin purnukan sekä näpsäkät ballerinat. Oli ilo päästä mukaan ja innolla odotankin ensi vuoden kirppistä. :)

8 kommenttia:

  1. Miten mulla on mennyt totaalisesti ohi toi kirppis? :DDD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulemma sitä oli mainostettu radiossa, mutta itse näin tästä mainoksen blogeissa. En tiedä sitten, onko missään ollut mitään mainoslehtisiä. :/

      Poista
    2. No vähän tyhmää :( Mä olisin niin halunnut olla tuolla.

      Poista
  2. Tuollaiset kirppikset on just parhaimpia! :) Kuuluu niin kesään.

    <3 IS

    VastaaPoista
  3. Nyyh oisin niin tahtonut olla tuolla :( varmasti ois tehny paljon löytöjä!

    VastaaPoista
  4. Me käytiin miehen kanssa kesällä Pannukakkutalossa ekaa kertaa :). Monta kertaa pitänyt, mutta sitten on aina tullut muuta. Oulussa tai Oulun seudulla ei niin useasti tuu käytyä, joten pitäis olla koko ajan menossa eri paikkoihin niin väkisinkin jää aina joku paikka välistä.

    VastaaPoista
  5. mää olisin niin halunnut olla tuolla :( Pakko myös kysellä, että asutko raksilassa? :D Parveke on niin samanlainen ku meidän ja siitä näkyvät maisemat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensi vuonna sitten uudestaan. Omasta mielestä tuosta olisi voinut mainostaa enemmänkin. Ainakin kalevan nettisivuilla oli mainos, radiossa ja facebookissa oli tapahtumailmoitus.
      En asu Raksilassa vaan Tuirassa. :D mustavalkosuus varmaan hämää.:)

      Poista