maanantai 5. elokuuta 2013

Aikainen lintu

Huomenta!

Oon viihtynyt pikkusiskon luona viime torstaista asti täällä kaupungissa. Koska Evellä alkoi tänään työt kuudelta, mentiin jo ysin aikoihin peiton alle. Olin pienissä tuskissani, sillä en muista millon viimeksi oisin näin aikaisin ollut nukkumaan laittamassa, oisko ollut ala-asteella? Loppujen lopuksi kun tunsin Even hengityksestä, että neiti simahti, laitoin kuulokkeet korville ja aloin kuunnella musiikkia. Tunnin päästä heräsin ja tajusin mun soittolistan loppuneen, joten otin napit pois korviltani todeten, että taisin nukahtaa ja taidanpa jatkaa uniani.
Tämähän oli jo kuitenkin ennalta-arvattavissa, että jos menen nukkumaan hyvissä ajoin, eli ennen 23:a, herään parin tunnin päästä pyöritellen peukaloitani unen loppuessa kesken. Mulle riittää vallanmainiosti kuuden tunnin yöunet, mutta pyrin nukkumaan edes sen seitsemän tuntia. Joskus yllätän itseni nukkumalla 12, joka on jo aika kova saavutus. Olinpa sitten laittanut aamunpikkutunneilla nukkumaan, vaikka viiden aikaan, herään katsomaan kelloa virkeänä kahdeksalta toivoen, joka voisi nousta ylös. :D
No arvatkaa kellä loppui uni tuossa 2.30? No mullapa hyvinkin! Ootin ja ootin, että kello tulisi 4.45, jolloin Eveki nousis ylös ja uskokaa tai älkää, se aika tuli ajan myötä jolloin Heidi katsoo vastaheränyttä Eveä silmät pyöreinä ja kiiluen ja toivottaa huomenet. :D Noustiin samaten ylös ja mie aloin tehdä aamupalaa, vaikka mun vatsa oli edelleen isolla kummulla edellispäivän kiinalaisesta ruoasta.

Tässäpä ajattelin koneelle tulla kertomaan tämän maanantain kuulumisia ja alkaa työstää seuraavia postauksia. Mulla kun on aikaa tuonne yhteen saakka, jolloin äiti pääsee töistä ja hyppään kyytiin.

Siitähän ei ole kauaa kun vähän kerroin herkutteluista ja kuinka pitäisi löytää se kultainen keskitie?
No viime viikko meni tosi hyvin ma-ke, jolloin tuli liikuttua ja syötyä hyvin. To-su en oo liikkunu muuten kuin perjantaina tanssilaittialla ja syönyt koko tuon ajan pelkkiä herkkuja ja rasvaa. Ollaan kuitenkin Even kans laitettua terveellistä ruokaa, mutta on kyllä käsi käynyt liian ronskisti sipsipussilla. Ihan hävettää ja kamalat morkkikset on asiasta. Yritän viestittää tuonne kalloon, että välillä pitää vähän pöljäillä ja ottaa iisisti, sillä tiedostan ettei tää oo toistuvaa.
Oon niin mielissäni kun pääsen äitille ja pääsen hyppäämään pyörän selkään. Pakko päästä kuluttamaan! Tilanne on niin plusmiinusnolla tämmösten mässäilyjen jälkeen. Eihän siinä oo mitään järkeä käydä pitkiä lenkkejä, jos kaiken sen hyvän olon ja onnistumisen tunteen pilaa mässäilyllä. Lopetan nyt kuitenkin tämän riitelyn itseni kanssa tähän pisteeseen ja lopetan tämän kamalan jaarittelun nyt!
ps. Miksi piti alkaa vesisateet? Nehän ei tuu mun lenkkeilyn esteeksi ei sitten tasan tuu!

Onko muita unihäiriöisiä siellä toisella puolen?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti