torstai 7. helmikuuta 2013

Herkku- ja roskaruokalakon tuloksia

Siitä onkin jo kuukausi kun jaon yhden viikon ruokapäiväkirja-merkinnän. En olekaan tainnut sen jälkeen huudella tuloksista painonpudotuksen saralla? Tästä piti tulla lyhkäinen päivitys, mutta tuli melken nälkävuoden pituinen avautuminen.

Joka kerta kun aloitan laihduttaa, tuijotan aina tiukasti vain sitä painoa. Millään muulla ei ole väliä, kunhan paino on se mitä haluan sen olevan. Siinä tulee tosin pienimuotoinen ristiriita vastaan, sillä muita tuloksia ei välttämättä huomaa eikä tajua että rasva alkaa muuttua (osa ainakin) lihakseksi, jolloin paino voi nousta. On tärkeätä ottaa myös laihdutuksen alussa mitat itsestään ja mitata itsensä uudestaan aina välillä tai viimeistään laihdutuskuurin lopussa. 

Mie mittasin itteni ensimmäistä kertaa viime vuoden marraskuussa ja kirjasin tulokset ylös. Mua vähetti ne tulokset. Liikuttiin kuitenkin niillä vaaravyöhykkeillä, että olisi todennäköistä sairastua diabetekseen jossain vaiheessa. Meillä kun on sitä suvussakin kaiken lisäksi.
Siitäkin syystä päätin tehdä uuden vuoden lupauksen, että alan puoleksi vuodeksi lakkoon herkkujen ja roskaruoan suhteen.
Otin tänään mitan jälleen käteen ja mittasin vain rinnanympäryksen, vyötärön ja lantion. Olin oikeasti todella yllättynyt millaisia tuloksia siellä tuli vastaan! Pienessä mielessäni olin kuvitellut, että ehkä sieltä on lähtenyt sentti pari. Painonpudotuksessa ollaan melkein puolessa välissä, joten hyvällä mallilla ollaan!

Tulokset:
Rinnan ympärys:  -4,5cm (12.11.12-7.2.2013)
Vyötärön ympärys: -16cm (12.11.12-7.2.2013)
Lantion ympärys:  -7cm (12.11.12-7.2.2013)
Painoa pudonnut -5kg (1.1.2013-7.2.2013)

Olen oivaltanut, että herkutella kyllä saa, mutta on tärkeää kiinnittää huomiota annoskokoihin ja kuinka paljon syö. Olen pystynyt olemaan melko rauhallinen, vaikkakin pari kertaa olen joutunut tilanteisiin, joissa on ollut pöytä täynnä kakkua ja ihania rasvaisia ruokia. Omaan muutenkin rauhallisen luonteen, enkä koskaan dramatisoi ( jos kuitenkin joskus ihan vähän), joten olen ollut tyytyväinen etten ole muuttunut ihan kamalaksi nähdessäni suklaata tmv. vaan olen pystynyt olemaan ihan normaalisti vaikka ehkä sisäinen herkkusuu Heidi olisi tahtonut napata kaverin kädestä donitsin ja syödä sen ja nauraa perään noita-akka naurullaan.
Itsehillintä ja tahdonvoima on helppoa kun on tarkka päämäärä ja oikea asenne, mutta myönnän sen että kun olen vieraita varten varannut kuiva-ainelaatikostoon suklaakeksejä tai leipomisesta on jäänyt leivontasuklaata, mulla on tehnyt mieli ottaa sieltä yksi. Pahimmassa jamassa olen ottanut sen suklaakeksipaketin käteen ja vain nuuskutellut sitä ihanaa kuorrutteen tuoksua ja laittanut paketin takaisin laatikkoon.

Olen huomannut, että kyllä mie pärjään ilman epäterveellisiäkin vaihtoehtoja. Aikuisena se on niin helppoa päättää mitä haluaa syödä ja jos mieli tekee suklaata, niin eihän siinä ole muuta kuin kävellä sinne kauppaan ja ostaa se. Näin ollen sehän on tavattoman helppoa ja pian ihmetellään huonoa oloa ja housun kiristelyä.
Mulla on ollut tavattoman hyvä olo koko tämän lakon aikana. Korvaan leffaeväät hedelmillä ja kasviksilla, limsaa en muutenkaan juo paitsi pizzan yhteydessä, jonka korvaan nykyisin kivennäisvedellä. Karkki-ihminenkään en ole, paitsi sienet ja vaahtokarkit+suklaat on ainoat mun paheet. Herkullisista leivoksista kieltäytyminen ei tee pahaa, mutta kyllä mulla niitä on ikävä.

Laskin, että tämän kevään aikana on vastassa 8 tapahtumaa (miinus omat synttärit), joissa on pöydät täynnä kaikkia taivaallisia kakkuja. En salli itselleni edes yhtä pientä kakkupalaa, sillä siitä se lipsuminen alkaisi. 
Odotan innolla 1.6. päivää, jolloin pääsen maistamaan palasen voileipäkakkua ja täytekakkua. 
Voin kuvitella kuinka kakkupala sulaa kielenpäällä ja tunnen ne kaikki ihanat maut. :D
Haluan kuitenkin sanoa, että en aio palata takaisin vanhaan elämäntapaani kun tämä lakko loppuu. Tää ei oo mikään pikakuuri, josta kaikki tulokset luhistuu kun arki palaa. Ei todellakaan. Tästä alkoi mun elämänmuutos, jossa aion sittemmin sallia itselleni herkuttelupäiviä, mutta vain pieniä. Ravintolassakin aion katsoa tarkkaan mitä syön. En halua että kaikki se työ minkä olen tehnyt, valuu hukkaan. Haluan pitää itsestäni huolta, tykätä itsestäni ja arvostaa itseäni. Olla onnellinen.

(Kuvat: Weheartit.com )

6 kommenttia:

  1. Hyvä Heidi, mielettömiä tuloksia oot jo nyt saanu aikaan! Tsemppiä jatkoon ja täytyy kyllä sanoa että ihailen sun itsekuria, että oikeesti kieltäydyt juhlissaki kaikista herkuista! :D Yleensähän juuri juhlissa annetaan itselle vähän vapauksia ja ajatellaan että jos nyt tämän kerran :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi niissä on joskus jotain suolaista tarjolla, jota voi ottaa palan, kaksi. :) Mutta onhan se dorkan näköstä istua kahvipöydässä teemotti vaan käessä. :D Ei kehtaa omia eväitäkään kuskata mukana. "Terve, mulla on tässä porkkanaa". :D

      Poista
    2. Hahaa, ehkä ne porkkanat kannattaa tosiaan jättää kotiin x) Mutta voin kyllä kuvitella miltä tuntuu istua pelkän teemotin kanssa, kun koko ajan joku sanoo että ota nyt jotain pullaakin jne. :D Tutummassa seurassa voi tietysti reilusti sanoa että ei kiitos mutta vähän vieraammassa ei ehkä kehtaisi alkaa niin selittelemään. Jos taloudessa ois hauva nii sille vois syöttää ne pullat pöydänalta x)

      Poista
    3. KAikki on onneksi tietosia tästä mun lakosta, joten ovat mutki huomioineet tarjottavia tehdessään. :) Ei ole siis pelkkää makiaa monesti tarjolla, eikä kukaan tuputa. :)

      Poista
  2. hei,
    kannattaa kokeilla makeanhimoon terveellistä itse tehtyä "jätskiä". :) 2-3 banaania + 1-2 rkl pähkinävoita (siis ei mitään nutellaa, vaan jotain sokeritonta, luomupähkinävoita) ja mausteita (esim. kanelia, vaniljasokeria ...) hurautetaan noi sekaisin blenderillä ja pakastimeen hetkeksi, jo on hyvää :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti mielenkiintoisesta reseptistä! Tätä täytyy kokeilla. :)

      Poista