lauantai 23. helmikuuta 2013

Entinen herkuttelija?

Luitte aivan oikein.
Mie en enää nauti herkuista ja syömisestä. Herkku- ja roskaruokalakkoa on pitänyt nyt kohta jo kaksi kuukautta. Tuloksia on tullut reippaalla kädellä ja kevyen olon myös tuntee ja peilistä katsellessa hymy nousee korviin asti. Lisäksi, viime ilmoituksessa sanoessani päässeeni eroon -5 kilosta, olen saanut karistettua parhaimmillaan vielä -2 kiloa lisää. Jee. :)
Viime viikonloppuna vanhempieni luona Rovaniemellä ollessani, maistoin pari palaa Fazerin sinistä maitosuklaata ja aluksi mietin pystynkö nyt lopettamaan tätä. Heti sen jälkeen lopetin herkuttelun siihen ja totesin vain ettei suklaa tee mua enää onnelliseksi. En tiedä pitäisikö tästä olla järkyttynyt vai mitä! Olen oikeastaan onnellinen ettei herkut ja etenkään suklaa hallitse  vaikuta muhun enää juuri lainkaan. Toki mulla tulee niitä hetkiä välillä että nyt tekis mieli mutakakkua tai muuta herkkua. Mutta kaikki mielihalut lähtivät juoksemaan pakoon, suklaan maistamisen jälkeen. Tuli vain sellainen tunne että tulipahan maistettua mutteipä tää tunnu missään. Taisin laihiksen alussa aika rankasti hokea "suklaa on pahaa, suklaa on pahaa, suklaa on pahaa"- lausetta ja näemmä se on tehonnut! Apua!! Mie alan itkeä. :D
Oikeastihan tää on vaan hyvä! Mulla ei tule siis jatkossakaan ostettua tai maistettua missään herkkuja, kun tiedostan sen etten enää pidä niistä. Tammikuusta asti kun olen joutunut aina perustelemaan että mulla on lakko. Nyt voin sanoa perusteluksi edellisen lisäksi etten enää välitä niistä.
Leipomiseen tämä ei ole vaikuttanut millään lailla. Rakastan edelleen leipomista yli kaiken ja odotan että saisin teille aikaiseksi tänne muutamat reseptit tuotua. Luonnoksissa on odotellut jo viime heinäkuusta lasagne, mutta muutama herkkukakku ja vastaavat vain odottavat minun saavan tuotua ne esille!

Viime viikonloppuna äitin ja iskän luona tuli syötyä kyllä varsin hyvin. Nyt yksin ollessani en ole syönyt ainuttakaan lämmintä ruokaa, lähinnä proteiinirahkoja, hedelmiä, kasviksia ja salaattia. Mie olen pärjännyt sillä hyvin. Kotona vanhoihin tapoihin tottunut Heidi olisi syönyt muuten vain vaikkei olisikaan ollut nälkä ja syönyt suositeltua annoskokoa enemmän. Iskäkin muutamaan kertaan päivän aikana kysyi syötäisikö jotain. Mie vaan vastasin ettei mulla ole nälkä, sillä söin viisi tuntia sitten ja toden totta mie olin siitä vielä ihan täynnä.  Kuitenkin tuli sitä syötyäkin ja äitille sanoinkin että musta tuntuu kuin olisin anorektikko jota pakotetaan koko ajan syömään, vaikkei mulla ole tästä asiasta mitään kokemusta. Mie olen vaan löytänyt oikean rytmin syömiseeni, 3-5 tunnin välein, sekä oikeat annoskoot sekä mitä siihen lautaselle tulee laitettua.
Viime viikonloppu ruokki sen verran vanhoihin tapoihin kangistunutta Heidiä, että mie oon syöny tällä viikolla ihan liikaa. Tai en ehkä liikaa, mutta sellasia ruokia jotka turvottaa ja saa mielen matalaksi. Töissä olen ottanut teen kanssa leipää ja mielellään sämpylän sijasta ruisleivän. Leipää en ole ostanut kotiini sitten syksyn, sillä se on suurin turvottaja mun ruokavaliossa. Rakastan leipää mutta siinä se riski lihota tuleekin vastaan, sillä leipää voisin syödä muutaman kappaleen yhden sijasta. Toinen turvottaja on ollut tortilla. Töissä on joka päivä eri tortilloja (kebab/kana/kasvis/kinkku), ja mikäli niitä jää kahvilan suljettua otan yhden mukaan (muuten ne menevät aina roskiin). Yhdestä tulee niin ähky olo että päätin tämän illan jälkeen etten enää ota niitä mukaan.
Mie en onneksi ole karkki- enkä limsa -tyyppiä. Kokista otan vain silloin kun syön pizzaa ja karkeistakin kaverin pussiin päätyy mun valkkaamana sienet ja vaahtokarkit sekä tietenkin joitain suklaaherkkuja. Joten siltä puolin mun ei ole hankalaa olla herkkulakossa. Ainoat haasteet ovat olleet leivokset ja suklaa, mutta onko oikeasti tosi että niiden aika on ohi? Oonko mie aivopessyt itseni? Mulla tuli heti kamala morkkis ja paha mieli suklaapalan jälkeen. Petinkö itteni? No en pettänyt mutta se tunne ja mieli kun paras kaveri tuntuikin nyt entiseltä kaverilta, ei mitään tunteita, pelkkää kylmää. Hmh.
Välillä on sellaisia oloja, että mitä mie söisin. Tuntuu että nyt kun olen aika ahkerasti kantanut kotiin rahkaraejuustoja että ne tulee korvista ulos ja mitä mie sitten otan. Mua ahdistaa kaupassa käynti. Se on ahdistanut jo viime vuodesta lähtien, siitä syystä etten koskaan tiedä mitä haluaisin. Kaikissa on kamalasti hiilareita ja monet eivät säily pitkään tai en halua ostaa ruokaa jos syön vain yksin. On turhaa ostaa jääkaappiin ruokaa tai ylipäänsä laittaa sitä vain itseä varten. Ruoasta nauttijana rakastan näperrellä ja nähdä vaivaa ateriaa varten, joten itseä varten se tuntuisi vain ajanhukalta mutta silti aina välillä hurahdan hifistelemään ulkonäen suhteen.
Tässä pieniä ajatuksia tältä rintamalta. Onko mulla siellä samanhenkisiä kavereita? Periksiantamattomia? Herkuttelijoita? Entisiä herkuttelijoita? Uuden ja paremman elämäntavan löytäneitä?

3 kommenttia:

  1. Mä en oo mikään älyttömän kova herkuttelemaan, en esim. tykkää kovinkaan paljon leivonnaisista. Kersana tosin leivonnaiset oli herkkua, mutta nykyään ne on mun makuun ihan liian makeita.

    Kotiin en oikeastaan koskaan osta sipsejä ym.., mutta huomaa että joissain bileissä tulee naposteltua koko ajan jotain. Mä olin nuorena vuosia syömättä sipsejä, kun tuli vähästäkin määrästä huono olo.

    Karkkihyllyn ohi pystyn kävelemään helposti, mutta sitten jos mies ostaa jotain karkkia tai suklaata niin kyllä pitää sitten itekin vähän maistella.

    Muistan joskus Oulussa asuessa tai Oulussa käydessä tuli yhtäkkiä ihan hirveä suklaanhimo. Maikkulassa taisi olla Spar silloin ja mentiin sinne, ostin Fazerin sinistä ja sain ehkä yhden palan syötyä kun tuli jo tosi öklö olo, kun se oli niin makeeta :D.

    Limppari on ehkä mun heikkous, mutta sitäkin yritän juoda vähemmän. Jos tekee mieli hiilihapotettua juomaa, yritän ostaa jotain vissyä, just löytämääni ananasjuomaa tai sitten teen sodastreamilla "vissyä". Varsinkin kesällä tulee veden lisäksi juotua paljon vissyä.

    VastaaPoista
  2. Huima muutos on huomattavissa! Muista, että satunnainen herkuttelu on sallittua, älä koe yhdestä suklaapalasta huonoa omaatuntoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon asettanut itselleni tavoitteen olevank tässä lakossa puoli vuotta, eli kesäkuun ensimmäisenä pvänä saan palata herkkujen pariin sekä roskaruoan. Toisaalta, kun näin alkuvaiheessa on tehnyt niin tiukan kieltäytymisen ja huomannut ettei herkkuja enää tarvi, mulla ei tuu enää himotuksia. Mutta. Kkn arki palaa, aion antaa itselleni herkuttelupäiviä. :) jospa se morkkiksen tunne ei palaisi. :)

      Poista