torstai 14. helmikuuta 2013

Ajatuksia ystävyydestä

Viime päivinä olen ajatellut ystävien merkitystä elämässäni. En osaa pukea ajatuksiani selkeiksi lauseiksi tai laittaa niitä tähän järkevästi. Ajattelen monta asiaa yhtä aikaa ja yritän luoda niistä järkeviä kokonaisuuksia.

Fakta on se, että suurin osa ystävistäni asuu lapsuuden kotikaupungissani, Rovaniemellä. Viime kuukausien aikana osasta ei ole kuulunut facebookin/sähköpostin tai puhelimen välityksellä mitään. Viekö koulu/työ kaiken vapaa-ajan, ettei enää tule otettua yhteyttä ystäviin? En halua kuulostaa itsekkäältä, mutten jaksa olla aina se joka ottaa yhteyttä. Onneksi siellä päässä on kuitenkin muutama, jonka kanssa jutellaan usein ja eräskin ihanuus, nimeltänsä Minna, on käynyt Oulussakin pari kertaa.
Tammikuun loppupuolella, kun rakkaan ystäväni Veeran kanssa päättyi yhteinen kämppiselämä, Veeran valmistumisen ja sitä kautta työnsaannin Rovaniemen puolelta, sai monen kysymään minulta aionko muuttaa takaisin Rovaniemelle. Vastasin aika nopeasti etten aio muuttaa. Olen saanut kasvatettua tämän noin kolmen vuoden aikana täällä Oulussa itselleni uuden ja läheisen ystäväpiirin ja mukavan elämän, jossa ympärillä asuu suurin osa sukulaisista. Paluu Rovaniemelle tuntuu nyt varsin kaukaiselta ajatukselta. Se ei tarjoa mulle mitään uutta, ei kiinnostavia opiskelupaikkoja ja kahvila/ravintola-paikat työn merkeissä eivät houkuttele.
Mutta en aio sanoa ettenkö koskaan palaisi sinne. Siellä asuu kuitenkin perheeni, isovanhempani ja ystäviäni, joita kaipaan päivittäin.
Ouluun muutto tuntui silloin pari vuotta utopistiselta ja mahdottomalta ajatukselta. Muistan, kun kävimme lukioryhmämme kanssa Oulun yliopistossa vierailemassa ja silloin sanoin että tykkään käydä Oulussa, mutta ikinä en muuttaisi tänne. Ehkä pienen ihmisen silmässä paikka näytti silloin niin isolta, tuntemattomalta ja pelottavalta.
Veera muutti lukion jälkeen opiskelemaan Ouluun  ja se tuntui kamalalta. Nähtiin harvoin ja aina kun hän tuli viikonlopuksi käymään kotona, kerettiin pikaisesti nähdä, sillä aikataulutus oli tiukka jotta ehtii nähdä kaikkia tuttuja. Parin vuoden päästä Veera sai mut kuitenkin vakuuttuneeksi kokeilemaan kämppiselämää.  Joko hakisin hierojatöitä tai uutta opiskelupaikkaa. Vaikka ajatus muuttamisesta "vieraalle" paikkakunnalle pelotti, oli  se kuitenkin juuri sitä mitä tarvitsin sillä hetkellä, maiseman vaihdosta.
Ystävyys Veeran kanssa syveni entisestään ja siksi tuntuikin hieman haikealta, että vaimoni, jonka kanssa tehtiin muuan vuosi ihan vitsillä sopimus, että jos kumpikin on sinkkuja vielä 25-vuotiaana me rekisteröidään meidän parisuhde. Nyt se katala lunttu muutti sitten Rovaniemelle poikaystävänsä kanssa! :D Oon niin katkera! Oikeasti sille tuli varmaan identiteettikriisi ja kun huomasi että mie saavutan jo maaliskuussa tuon kamalan numerosarjan, päätti se epätoivoisena alkaa seurustelemaan ja muuttaa saman katon alle sen roiston kanssa. :D
Tällä hetkellä minulla on noin 10 erittäin läheistä ystävää, joiden kanssa olen jatkuvasti tekemisissä. Suurin osa heistä on vieläpä täältä Oulusta, mikä on aika shokeeraavaa. Pienenä pelkona minulla oli Ouluun muuttaessa, saanko täältä niin hyviä ystäviä kuin kotipuolessa minulla on. Viime vuoden aikana, toukokuussa, tutustuin valmistujaiskampaukseni laittajaan M:ään, josta on tullut hiusten -ja ripsienlaiton yhteydessä ihana ystävä. Samaten viime kesän Extreme runissa tutustuin lähemmiin ihaniin tyttöihin, Anneen, Elinaan ja Johannaan.
Huih, luulin etten saa tähän postaukseen mitään sanottavaa tai lähinnä mitään uutta ja siksi olinkin varautunut toteuttamaan suunnitelman B, eli linkittämään vanhassa blogissa olleita ystävänpäivä tunnustuksia kuluneiden vuosien varrelta. Olen aika hyvin tiivistänyt pari vuotta sitten julkaistussa postauksessa hyvin rakkaimpien ihmisten kanssa koettuja aikoja, jonka linkkaan tähän, *klik*. Suunnittelin postauksen uudelleen liittämistä tähän, mutta siinä tapauksessa tästä olisi tullut aivan liian pitkä.
Viime vuoden ystävänpäivästä pääset lukemaan seuraavasta linkistä, *klik*
Tänä vuonna multa menee ystäväpäivämenot täysin sivu suun, sillä sairastuin toissayönä vatsatautiin ja kuumeeseen, joten toivottelen täältä vaaleanpunaisen peiton alta parahinta ystävänpäivää niille jotka pääsevät tästä päivästä nauttimaan.
Vaikka mun mieli onkin nyt apea, on hymy noussut korviin asti jatkuvien ystävänpäivä -tekstiviestin myötä. Ihanaa huomata kuinka paljon onkaan ympärillä ystäviä, jotka ovat valmiita huolehtimaan mun jaksamisesta sekä kaupassakäymisestä  tarpeen tullen.
Nauttikaa ystävienne ja rakkaidenne seurasta täysillä tämä päivä! Vaikka oikeasti ystävää ei kuulu kiittää vain tänä tiettyny päivänä vaan muistaa vaalia tätä harrasta aarretta joka ikinen päivä.
Kiitos kun hyväksytte minut juuri tällaisena kuin ole, kiitos kun olette tukenani tarvitsemallani hetkellä, kiitos kun olet tullut elämääni. 

2 kommenttia:

  1. Mukavaa ystävänpäivää.

    Mulla asuu kaverit ympäri Suomea, osa kotiseudulla ja täällä ei asu oikeastaan sellaisia kavereita joita ihan älyttömästi näkisi. Jotenkin sitä on ihan tosi yksinäinen välillä. On täällä toki kavereita, mutta tuntuu että näkee ihan liian harvoin ja jos menee vaikka kotiseudulle, menee aina aikataulut ristiin. Mun yks läheisimmistä serkuista muutti vuosi sitten ulkomaille joten häntäkin on tosi ikävä. Ja osa tärkeistä kavereista ei ole Facebookissa eivätkä muutenkaan käytä kovinkaan paljon nettiä.

    Mulla ei ole tällä hetkellä liittymää jolla voisi lähetellä tekstiviestejä joten ei oo voinut hetkeen kavereiden kanssa yhteyttä pitää. Oon ihan tosi huono soittamaan kellekään. Mieluummin sitä laittaa tekstareita ja sitten keskustelee kasvotusten.

    VastaaPoista
  2. Voi kauniita ajatuksia ja kuvia. Ihania tulppaaneita, upeita ystäviä sinulla..
    Mies on ollut tämän viikon iltavuorossa myöhään joten ei tullut kukkasia kotiin saikkulaiselle :) Ehkä jokin toinen päivä, ystävien/rakkaitten kanssa kun voi juhlistaa milloin vain.
    Toivottavasti olo on jo parempi,
    kiitos viestistä blogissani! ♥

    Satu
    Indie by heart
    Psst. Kukee-koruarvonta!

    VastaaPoista