sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Muuttopäivä 1 /2


Nylon beat- Ainut jonka sain

Tänään koitti päivä kun pakattiin mun  rakkaan lapsuudenystävän kamppeet meidän yhteisestä kodista. Vaikka muutosta on ollut tietoinen pidemmän aikaa, niin en ole vieläkään tajunnu tätä. Tää iskee varmaan kamala itkukohtauksena illalla nukkumaan mennessä, vaikkakin jo itkeä tirautin perjantaina ja hetki ennen kuin Veera lähti.
Istun lattialla tyhjyyden valtaamassa asunnossa, jossa puhe kaikuu eikä ympärillä ole enää yhteisiä tavaroita tai valokuvia. Hmh. Mutta ei tämä ole minkään loppu! Helpottavaa on se että Veera muutti Rovanimelle takaisin, jolloin meidän on helppo nähdä kun itse lähden perhettä katsomaan. Pahinta oisi ollut jos Veera ois lähteny etelään päin.
Onhan tästä kummallista siirtyä takaisin yksinasumiseen, kun on toisen kanssa asunut noin kolme vuotta. Mutta ei mulla ole huolta, sillä tuun toimeen ja viihdyn yksikseni. Onhan se kuitenkin eri kiva kun tietää kotona olevan joku ja kenen kanssa voi höpötellä ennen nukkumaan menoa ja jakaa ilon ja onnen hetkiä.

Onneksi Maria tulee kohta mun luokse, niin ei tarvitse yksikseen kattoa tyhjää olkkaria, keittiötä ja Veeran huonetta. Aateltiin hakea Subia ja Makuunista leffa. Pitää käydä Subin sivuilta katsomassa mikä olisi terveellisin vaihtoehto niistä patongeista.

Tämmöistä tänne. Mulla alkaa huomenna omien kamojen pakkailu ja torstaina saatetaan muutto mun osalta loppuun.



2 kommenttia:

  1. Miulla olisi sinulle haaste :) http://lebenswiesheit.blogspot.de/2013/01/haaste.html

    VastaaPoista
  2. ihanan valoisan näköistä!
    J

    VastaaPoista