keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Kämppikseydestä

Miten mulla on sellanen olotila, että oon hieman ruosteessa tämän blogin kanssa. Luulen että alitajunnassa mietin koko ajan tulevaa muuttoa, ja lasken päiviä muuttopäivään. Päivään, jolloin en enää asu yhdessä parhaan ystäväni kanssa. On niin ihanaa viettää aikaa Veeran kanssa kotona, vaikka kummatkin istuisivat omissa huoneissaan läppäreillään. On kiva tunne kun tietää toisen olevan läsnä. Me ollaan asuttu yhdessä 2 vuotta ja 5 kk. Ja tunne siitä, että toista on oppinut tuntemaan entistä enemmän on kasvanut. Me ollaan tunnettu tarha-iästä asti, mutta yläasteella ja ehkä enemmän lukiossa lähennettiin entistä tiiviimmäksi ystäväpariksi.

Mua hieman surettaa ja ahdistaa tuleva ero/muutto. Sekin vielä siihen kylkiäiseksi, että Veera vaihtaa paikkakuntaa. Nähdään luultavasti enemmän kun käyn piipahtamassa Rovaniemellä. :/

Muistan vielä sen arkailun ja pelontunteen, kun Veera ehdotti jouluna 2009, että mitä jos muutettais yhteen ja vielä Ouluun (Veera oli jo muuttanut aiemmin Ouluun opiskelujen perässä)! Paikka, jonne olen sanonut etten ikinä muuttaisi! Oulussa on kiva kyllä käydä, sillä suurin osa sukua asuu täällä, mutta en näe itseäni asustelemassa siellä.
Kuinka sitten kävikään? Laitoin kevään 2010 yhteishaussa hakemukset vetämään ja koulupaikan varmistuessa käytiin allekirjoittamassa vuokrasopimukset kesäkuun ensimmäinen päivä ja muutettiin elokuussa.

Videosta käy varmaan ilmi, kuinka innoissaan olimme. :D 

Täytyy sanoa, etten kenenkään muun ystäväni kanssa (älkää loukkaantuko te muut rakkaat) olisi voinut muuttaa yhteen. Se että molemmilla on samoja arvoja, osaa ajatella toista ( ei esim. pyydä kavereita bilettään, jos toisella on seuraavana päivänä aikainen aamuvuoro/tenttipäivä), luotto toiseen ja huomio toista on olleet tärkeitä piirteitä, jotta yhteiselo on toiminut. Sekin on vaikuttanut hyvään ja toimivaan yhteishenkeen, että tehtiin asioihin selvät pelisäännöt, jottei tarvitse alkaa välissä vinkumaan toiselle. Päätettiin että ruoat ovat yhteiset ja kirjataan ylös molempin ostokset /kk. Olis inhoittavaa, jos itsellä olisi maito loppu eikä toinen voisi lainata edes muutamaa maitotippaa teehensä. Tällaista meillä tuskin olisi ollutkaan, vaikka oltaisi päätetty molempien ostavan omat eväät. Samaten yhteistä on olleet siivous- ja pykinpesuaineet.
Muuan ystävä epäili tätä meidän yhteenmuttoa siinä mielessä että meillä tulisi menemään lopullisesti välit tämän jälkeen. No nämä ystävykset olivat kokeilleen kämppiselämää, mutta se ei sitten toiminut. He eivät kuitenkaan katkaisseet välejään, mutta tunsivat että on parempi asua yksin.
Me ei olla kertaakaan riidelty, mutta jos jokin on mieltä painanut ollaan puhuttu asiasta. Minä ehkä olen ollut enemmän hiljaa ja pitänyt häiritsevät asiat sisälläni, mutta mitään isoa ei ole tapahtunut että siitä ois pitänyt hermostua.

Haluan sanoa, että mulla on vain hyviä kokemuksia tästä yhteiselosta. Toki siinä vaiheessa kun ikää alkaa tulla lisää, molemmilla alkaa olla opiskelut loppuvaiheessa, elämässä on poikaystävä ym. menoja ja elämänvaiheita on ehkä syytä muuttaa erilleen. On ollut huippua saada jakaa vuokra ja sähkölasku puoleksi opiskelun aikana. Se näkyy ja tuntuu heti kukkarossa eri tavalla kuin että olisi joutunut itse kustantamaan kaiken. Ehkä tämä tuli juuri hyvän saumaan kiittää toista kuluneistä vuosista saman katon alla ja alkaa katsoa uusia seikkailuja. Vaikka se on haikeata, jotain hienoa ja onnellisia hetkiä tulee elämään lisää.


Kuvituksena toimi kuvasaldo vuodelta 2010)
Minkälaisia kokemuksia teillä on kämppikseydestä? Uskon että asuntolaelämä on ollu ihan phärsiistä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti