keskiviikko 21. marraskuuta 2012

"Mä joka päivä töitä teen"

Musta on erittäin hyvää vauhtia kehkeytymässä työnarkomaani.

Jos vastaat seuraaviin kysymyksiin kyllä, niin olet työholisti tai -narkomaani:

"Oletko erittäin ahkera, vastuuntuntoinen ja jopa ylisitoutunut työntekijä? Tavoitteletko täydellisyyttä ja tunnetko syyllisyyttä, koska et mielestäsi juuri koskaan ole tarpeeksi uuttera, hyvä tai tehokas? Ajatteletko työasioita silloinkin, kun et tee töitä. Meneekö työ elämässäsi kaiken muun edelle?"

Voin rehellisesti myöntää, että vastasin itse kaikkiin paitsi viimeiseen, työ menee muun edelle, kyllä. Oon muutamaankin otteeseen kuullut aina että olen aivan liian tunnollinen. Jos olen iltavuorossa ja mulle on jätetty lappu mitä voin tehdä, niin mun on aivan pakko saada tehtyä ne kaikki vaikka menisi ylitöiksi! Ja jos mulla menee tuntikin yli, en merkkaa sitä listaan. Onhan tässä jo pari saunavuoroakin jäänyt välistä kun on ollut niin paljon hommaa, ettei sitä oo ehtiny. Mutta saunailtoja tulee ja menee. :) Mie nautin mun työstä, vaikka lounasaikaan siellä täytyy saa tehä hommia sata lasissa.
Olin siellä mun ihka ensimmäisessä kokin työharjoittelussa (olipa hauska käydä lukemassa nuo fiilikset) ja silloin ihan vähän säikähin sitä kiirettä ja tohinaa.  Mutta ei varmaan mennyt kuin se eka päivä ja olin ihan fiiliksissä seuraavasta harkkaripäivästä! Työtiimi on niin huippu ja voin olla täysin omaitseni siellä. :) Tein myös mun toisen harjoittelun valmistumisvuonna ja sitten mut soittettiinkin sinne töihin. :) Muistan vielä kuinka opettajani painotti meille harjoitteluun lähtiessämme, että muistakaa olla aktiivisia, kyselkää paljon, olkaa reippaita niin hyvällä tuurilla voitte saada jalan oven väliin.
Mie voin myöntää etten uskonu tuohon tipan vertaakaan omalla kohdallani. Noh, mut tietävät tietää että väheksyn aina mun taitoja ja siksi yllätynkin joka ikinen kerta, jos mun juttuja kehutaan.

Mulla on tässä takana muutama 9-12 tunnin työpäivä takana ja vaikka tuunki ihan väsyneenä kotiin, niin enköhän valvo aina sinne puoli yhteen tai kahteen, jolloin yöunetki jää kuuteen tai seitsemään. Tänään vannoin ja lupasin että kone sulkeutuu viimeistän klo 23, jonka jälkeen painun välittömästi pehkuihin. Kiire näyttää tulevan, sillä kävin heittämässä jauhoiset työvaatteeni pyykkikoneeseen kotiin tultuani ja ne ovat siellä koneessa edelleen. Täytyy lähteä kipin kapin hakemaan ne, pestä kasvot, vaihtaa yökkärit ja sukeltaa peiton alle. Huomenna on edessä taas hulina päivä ja meen pitkästä aikaa aamuvuoroon-jee pääsen ajoissa kotiin. Päivävuorossa se eri olla, että kun työt loppuu niin sillon ne kans loppuu! Iltavuorossa painetaan yksin ja lähdetään kun paikat on siivottu ja lattia pesty.

Miten te muut, onko työ elämää tärkeämpi vai ei? Minkälaisessa työyhteisössä työskentelet? Mitkä tekijät tekevät työstä nautinnollisen?

Mutta mulla on enää kymppiminsa aikaa, joten nyt mars hakemaan vaatteet!
Kauniita unia!

2 kommenttia:

  1. Hooooo hullu ku painat koko ajan vajaan 12 tunnin päiviä! Eikö sua yhtään väsytä vaikka nukutki vähän ja taas lähet huhkimaan?

    Mulle riittää just toi 8 tunnin päivä ja töihin ne ajatuksetki jää. Toimistotyöläisenä jatkuva istuminen omassa huoneessa ei nyt niin mahottoman herkkua oo pitemmän päälle.

    VastaaPoista
  2. Oon aina pärjännyt hyvin 5-7 tunnin yöunille. Tosin siinä vaiheessa kun huomaan etten saisi nukuttua enää kuin 5 tuntia, alkaahan se ottaa päähän. Tällä viikolla sitä on vaan käynyt kierroksilla iltavuorosta kotiuduttua.
    Ihan ok on ollu tehdä kolmekin peräkkäistä pitkää iltaa, mutta eihän se ole kenellekään kannattavaa pitemmän päälle (muuten kuin rahallisesti). Eihän mulla hirveesti taukoja tule töissä. Jos olen aamuvuorossa, käyn syömässä ja silloinkin tempasen ruoan viidessä minuutissa, sitten päivällä käyn juomassa teetä. Iltavuorossa kun olen aina yksin niin ei siellä jouda taukoilemaan. Mutta minä en valita! Tykkään hurjasti kun on tekemistä. Eihän töissä kuulu lusmuilla ja soitella puhelimella (?)

    VastaaPoista