tiistai 27. marraskuuta 2012

Hohtokeilausta ja tanssimista

Kävin toissa lauantaina extemporepyynnöstä hohtokeilaamassa Annen, Elinan, Johannan ja Miian kanssa. Alunperin oltiin sovittu Veeran kanssa vain että illalla liityn sen ja sen kavereitten seuraan, kun he tulevat pikkujoulukekkereiltään keskustaan. Siksipä sitten käytiin hikoilemassa ja saattamassa hiuksemme sähköisiksi keskustan vaatekaapeissa, siis mitä mie just kirjoitin? Tarkoitin sovituskopeissa. :D Oikeastaan suurinosa ajasta tuli taas vietettyä Vilassa, josta löysin tämän rakkausmekon, mutta mekon takaosan ollessa täysin eri kangasta kuin etuosan kuviopuoli, päätin jättää sen hengariin. :/ Räkä, kotona ootti sitten toisenlainen vaatekriisi iltaa varten. Ja tosiaan kun soitin Annelle onko sillä iltasuunnitelmia, niin siinä vaiheessa se sanoi siirtyvänsä tunnin kuluttua Elinalle! Eli tuntia aikaa laittaa tukka, meikki ja miettiä se hemmetin asu. Sehän sitten muuttui ja muttui ja juuri ennen lähtöä vielä kerran, enkä napannu siitä kuvaa. Mulla on mun neljä vuotta kestänyt suoristusrauta mennyt rikki, enkä ole ostanut uutta joten mulla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin heittää paplarit päähän ja laittaa kaikkia tököttejä päälle, jotta niistä edes muodotuisi puolessa tunnissa jonkin sortin kiharat. Note to self: laita ensin vaatteet päälle ja sitten paplarit!





Keilattiin kaikki samalla radalla ja tuntui että tunti meni ihan liian nopeasti. Mitään huikeita kaatoja ei tehty, paitsi Elina oli aika ässä tässä hommassa. :D Ekan kierroksen jälkeen mie taisin olla toinen, mutta toinen kierros meni ihan surkeasti. :D Se nyt ei sureta yhtään. Taustalla oli hyvä musa, jokasella yhellä juomat ja seura oli ihan paras.

Keilauksen jälkeen käveltiin Elinan luukkuun Isollekadulle ja siinä kävellessä tunsin astuneeni johonkin kiveen, sillä hieman horjahdin. Ei se yks siideri voinut kilahtaa päähän keilahallillakaan.. Unohdin kuitenkin tarkistaa Elinan luona kengänpohjani ja muutaman tunnin päästä lähdettiin Elinalta jonottoamaan Kaarleen. Sisälle me taidettiinkin jonottaa yli tunti.. Myöhemmin kämppikseni Veera ja hänen hellukkeensa tulivat kans ja löysivät meidät mun mahtavien koordinaattien jälkeen.. Köhköh. Ei oltu loppuun asti ja lähdimmekin kolmestaan kävelemään kotiin ruokapaikkojen kautta Merikoskensiltoja pitkin. Mulla oli jalat niin kuolemankielissä! Mie noudin oman ruokani aika huonosta kiinalaisesta ruokalasta, josta saa myös hamppareita, mutta siinä vaiheessa mun majoneesipizzahaaveet lyhistyi täysin kun näin että kiinalaistakin saa vielä! Veera ja O jatko Turtlesiin, eikä mennyt aikaakaan kun kipitin jo oman ruokapussini kanssa heidän luo. Siitä sitten jatkettiin matkaa meille ja ruoat syötyä ja kasvot pestyä hypättiin omiin sänkyihin nukkuun. Siinä vaiheessa jalat lauloivat hoosiannaa ja pyysivät etten hetkeen käyttäisi kiiloja.

Mun pitäis ostaa uudet pehmusteet kenkiin, sillä noissa kengissä kun on niin ohut ja kova pohja päkiöiden kohdalla.
Vieläkö joku muistaa kun ostin nuo vuosi sitten?! Ne oli rakkautta ensisilmäyksellä eikä mennyt aikaakaan
kuin melkein jokainen kaveri nimitti ne pikkuMyy-kengiksi.

No tässä ne ovat vielä vastaostettuina:
Ja tässä ne ovat, kun muistin sunnuntai-aamuna katsoa, että käviki niille kengille jotaki sieltä keilahallilta kävellessä. Ai, että KÄVIKÖ jotaki? No todellaki!! Kantalaput lähti aika nätisti irti ja nää näyttää ihan kuin joku koira ois purru nää paskaks. Että rakastan Oulun mukulakivitietä! Täytyy kiikuttaa nämä mitä luultavammin suutarille. Hävettää kyllä viedä nuo.

4 kommenttia:

  1. Ei hele noita kenkiä :D Naurattaa nuo melkoset ennen ja jälkeen kuvat :D Mutta toivottavasti saat ne vielä kuntoon, on kyllä kivat kengät :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on vähän sekavat fiilikset nauraa vaikko itkeä :D

      Poista
  2. Melkoinen muodonmuutos on kyllä noille kengille tapahtunut :'D Säälin kyllä sitä suutaria joka noi saa työstettäväkseen..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nuo on ihan pilalla! :'( en varmaan kehtaa kattoa sitä henkilöä silmiin :D

      Poista